Eduskuntavaalien 2023 Keskustan ehdokas Antti Heikkilä.

Antti Heikkilä - Eduskuntavaalit 2023 - Keskusta - Sinivalkoinen Visio

Antti Heikkilä - Eduskuntavaalit 2023 - Keskusta - Sinivalkoinen visio

Olen ehdolla europarlamenttivaaleissa 2024.

Olen 45-vuotias tuusulalainen arkkitehti, perheenisä, toimitusjohtaja ja pitkän linjan yrittäjä. Olen osakkaana rakennusalan konsernissa, joka on keskittynyt puurakentamiseen suunnittelusta toteutukseen saakka. Haluan vaikuttaa Euroopan unionin ja samalla Suomen kehitykseen, sillä haluan lapsilleni ja tuleville suomalaisille vähintään yhtä hyvä elinolot kuin mitä omalla sukupolvellani on ollut. Tämä ei toteudu ilman parempaa keskittymistä olennaisiin asioihin juuri nyt.

Back to basics

Euroopan unioni on perustettu luomaan vakautta ja vaurautta Euroopan alueelle. Sen alkuperäisiä tavoitteita on ollut edistää rauhaa, eurooppalaisia arvoja ja kansalaistensa hyvinvointia. EU on perustavoitteidensa mukaan luonut sisämarkkinat ja edistänyt kestävää kehitystä ja onnistunut saamaan aikaan kilpailukykyistä markkinataloutta.

EU:n keskeisimpiä päämääriä on jo Lissabonin sopimuksen mukaan ihmisten, palveluiden ja tavaroiden vapaa liikkuvuus. Tuota vapautta säädellään nykyisellään yksityiskohtiin menevillä direktiiveillä. Alkuperäistä tavoitetta ollaan tuhoamassa byrokratialla ja sääntöviidakolla. Jäsenmaille täytyy jättää yksityiskohdissa enemmän päätösvaltaa ja yrityksille enemmän vapauksia hakea käytännön ratkaisuja yhteisiin tavoitteisiin pääsemiseksi. Esimerkiksi tekniset ratkaisut päästöttömään liikkumiseen täytyy jättää yksityisten yritysten ratkaistaviksi eikä säädellä niitä ylätasolta. Kun EU ottaa suurissa kysymyksissä ryhdikkään linjan ja jättää arjen asiat kansalaistensa ja elinkeinoelämän ratkaistaviksi, lisääntyy myös EU:n hyväksyttävyys kansalaisten keskuudessa.

Ilmasto- ja ympäristöpolitiikka ovat tulevan EU-kauden keskeisimpiä kysymyksiä. Ilmastotoimilla on kiire ja se on vaikuttanut sen, että sääntelystä on tehty pakottavaa ja keinoihin puuttuvaa. Teollisuuden ja talouden näkökulmia ei ole huomioitu riittävästi. Periaate täytyy olla, että EU näyttää poliittisilla päätöksillä suunnan ja tavoitteet, mitä kohti edetään, mutta yritykset keksivät keinot tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka EU myös oikeutetusti kantaa huolta hiilensidonnan toteutumisesta, on metsänomistajien oikeusturva ja omaisuudensuoja turvattava.

Idän strategia

Olen elänyt Euroopassa, joka on ollut täynnä tulevaisuudenuskoa ja luottamusta maanosan myönteiseen kehitykseen. Viime vuosina tulevaisuusoptimismista on jouduttu luopumaan toisaalta Venäjän hyökkäyssodan myötä, mutta toisaalta myös joidenkin jäsenvaltioiden poikettua yhteisistä eurooppalaisista arvoista. Unionin päätöksentekokykyä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa onkin vahvistettava luopumalla yksimielisyysvaatimuksesta ja lisäämällä määräenemmistöpäätöksentekoa.

Euroopan unionilla täytyy olla vahvempi idän strategia. Tämä on myös vientivetoisen Suomen menestyksen tae. Kun Euroopassa on ollut rauha, Suomella on mennyt hyvin. Kun Euroopassa on sodittu, meille on koitunut vaikeuksia. Suomen täytyy olla EU:ssa aktiivinen rauhantekijä. Euroopan Unionin on otettava vahvempi rooli Ukrainan auttamisessa. Ukrainan sota on saatava päättymään ja se on saatava päättymään niin, ettei Venäjä voita sitä. Kaikesta taloudellisesta riippuvuudesta Venäjään vaikkapa energian suhteen on päästävä irti ja talouspakotteiden kiertäminen on pystyttävä estämään tehokkaammin. Venäjä tulee olemaan Suomen itänaapuri jatkossakin. Kun sota on ohi ja poliittiset tavoitteet Venäjällä muuttuneet, voidaan kauppasuhteita alkaa taas Venäjänkin kanssa luomaan – tähän täytyy varautua ajoissa.

Euroopan unionin täytyy luoda myös vahvempi strategia, miten se toimii Kiinan kanssa, jolla on pitkän aikavälin tavoitteita maanosamme suhteen. Nuo päämäärät on tunnistettava ja vähennettävä riippuvuutta Kiinan tuonnista esimerkiksi lääkkeiden, harvinaisten metallien, puolijohteiden tai tietoteknologian osalta. Kauppaa toki täytyy käydä, mutta sitä on käytävä reiluin ehdoin. Euroopan vihreä siirtymä ei saa perustua Kiinasta saataviin raaka-aineisiin. EU:n pitää puuttua vahvemmin kiinalaisten sosiaalisen median jättien toimintaan, tiedonkeruuseen ja algoritmeihin.

Perheiden Eurooppa

Euroopan ja EU:n pitkän aikavälin suurin haaste liittyy sen väestönkehitykseen. Kestävyysvajeen torjumiseen on ryhdyttävä tarmokkaasti ja syntyvyys on saatava terveen uusiutumisen tasolle. Perhearvot on nostettava keskiöön ja kasvavien sukupolvien kanssa tehtävä työ uuteen arvostukseen. Lasten ja nuorten hyvinvointia on parannettava ja huolehdittava lainsäädännöllä siitä, että elämme terveellisesti myös digitaalisten laitteiden ja sosiaalisen median suhteen. Euroopan tulevaisuus on lapsissa, nuorissa ja vielä syntymättämissä sukupolvissa. Jäsenvaltiot voivat perheverotuksella ja vaikkapa äidin lapsikohtaisesti pienentyvän verotusasteen keinoin kannustaa perheitä saavuttamaan toivomansa lapsiluvun. Väestöpohjan riittävä uudistuminen on EU:n kriittisin menestystekijä. Pelkkä työperäinen maahanmuutto ei auta. Ikääntyvän väestön huoltokriisin ainoa pitkän aikavälin ratkaisu on huoltosuhteen tervehdyttäminen.

Eurooppalaisiin arvoihin ja EU:n päämääriin on kuulunut edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, sukupuolten tasa-arvoa ja lasten oikeuksien suojelua. Tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutuminen onkin ollut hieno eurooppalainen tarina. Se on tuonut hyvinvoinnin lisäksi maanosallemme myös henkistä pääomaa ja aineetonta kilpailukykyä. Viime vuosina tasa-arvon tavoittelu on saanut muotoja, jotka ovat alkuperäisille eurooppalaisille arvoille vieraita. Moninaisuuden kunnioittaminen on johtanut jopa vaatimukseen, että kaikkien eurooppalaisten olisi omaksuttava liberaalit arvot ja kristinuskoon liittyvät tavat ja symbolit olisi häivytettävä näkyvistä. On muistettava se tosiasia, että koko lainsäädäntömme perustuu edelleen pitkälti kristillisille arvoille, tunnistimmepa niitä tai emme. Tuo arvopohja on luonut vuosisatojen kuluessa Euroopasta edelläkävijän kulttuurissa, tieteessä, demokratiassa ja ihmisoikeuksien puolustajana, joten kovin huonoista arvoista ei ole kyse.

 

Sinivalkoinen visio
Eduskuntavaalit 2023 - Miten rakennetaan monien mahdollisuuksien Suomi?

Suomalainen hyvinvointivaltio on merkittävien haasteiden edessä ja ratkaisuja on haettava aktiivisesti toimien ja tulevaisuusorientoituneesti, ei siirtämällä vaikeita päätöksiä tulevaisuuteen. Yhteiskuntaa on kehitettävä vastuullisesti. Vastuullinen päätöksenteko pitää sisällään taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten näkökulmien huomioimisen.  

Päätöksenteossa täytyy aina muistaa se, että ennen jakamista on luotava jaettava. Kakun jakaminen on helppoa, sen osaavat kaikki – jaettavan luominen on vaikeampaa. Jaettavan synnyttämiseen tarvitaan erityisesti työllisyyden ja osaamisen kasvua. Yhteisiä resursseja on käytettävä järkevästi. Tulevina vuosina valtionvelkaa on alettava lyhentämään, sillä jatkuva velanotto on varastamista lapsiltamme ja nuoriltamme. Nousevat korkokustannukset tuovat myös paineita hyvinvointivaltion toimintojen supistamiselle. Huoltosuhteen huononeminen haastaa tulevina vuosikymmeninä koko hyvinvointiyhteiskuntaa ja jaettavana tulee olemaan pääasiallisesti niukkuutta. Silloin arvot ohjaavat sitä, millaisia päätöksiä teemme. Tarvittavat päätökset on pystyttävä tekemään, mutta oikeudenmukaisesti ja heikommista huolehtien.  

Kohtuullisuuden periaate sekä oikeuksien ja velvollisuuksien terve tasapaino vahvistavat kansalaisten kokemusta vakaasta yhteiskunnasta sekä tukevat myös lasten ja nuorten kasvamista yhteiskunnan rakentaviksi jäseniksi. Oikeudenmukainen yhteiskunta huolehtii huonompiosaisista jäsenistään tukemalla heitä vaikeina hetkinä, mutta myös tarjoamalla näkymän siitä, että omilla valinoilla, tekemisellä ja yrittämisellä voi voittaa ainakin osan vaikeuksista. Yhteiskunnan tukea tarvitaan erityisesti silloin, kun elämä kolhii. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus, heihin kannattaa panostaa, sillä ilman heitä meillä ei ole tulevaisuutta. Usein sosiaalisen vastuun kantaminen ja tehokkaasti tuotetut palvelut nähdään vastakkaisina asioina. Näin ei ole. Palveluiden ja sosiaaliturvan kohdistaminen mahdollisimman tehokkaasti niitä tarvitseville on parasta vastuun kantamista – niin sosiaalisesti kuin taloudellisesti. Tehottomaan tyhjäkäyntiin meillä ei ole varaa. 

Suomen tulee olla energiaratkaisuissaan suunnannäyttäjä. Pienenä ja innovatiivisena kansakuntana olemme ketteriä erilaisten energia- ja ympäristöratkaisujen kehittäjinä ja käyttöönottajina. Suomalaista osaamista vihreässä teknologiassa tulee edelleen vahvistaa ja verotuksen painopiste tulee olla nykyistä voimakkaammin erilaisten haittojen verotuksessa. Uudet kasvun alat täytyy tunnistaa ajoissa ja panostaa niihin. Yhteiskunnan tulee luottaa ihmisiin kuluttajina ekologisten vaihtoehtojen valitsijoina ankaran säätelyn sijaan.  Vihreää siirtymää on kuitenkin vietävä eteen päin maltilla ja oikeudenmukaisuus säilyttäen. Ekologiseen vastuullisuuteen kuuluu vihreiden investointien ohella nykyisen teknologian, energiaratkaisujen ja infran käyttäminen niiden elinkaaren loppuun, muuten saatamme aiheuttaa ilmastonmuutosta kiihdyttäviä prosesseja juuri näinä kriittisinä vuosina ja vuosikymmeninä, kun päästöt on saatava alas. Suomesta on tehtävä puurakentamisen suunnannäyttäjä. Puurakentamisen edistämistä erilaisilla veroratkaisuilla tulee tutkia. Kaikki ekologiset ratkaisut on tehtävä siten, että globaali oikeudenmukaisuus ei vaarannu. 

Työn tekemisen täytyy aina olla ihmiselle ensisijainen vaihtoehto ja sosiaaliturvan tulee tähdätä mahdollisimman tehokkaaseen työllistymiseen. Päättäjien tärkeimpiä tehtäviä on tavoitella päätöksillä mahdollisimman korkeaa työllisyyttä. Työllistyminen on paras keino myös syrjäytymisen ehkäisyssä. Huolehtimalla korkeasta työllisyydestä pystytään ylläpitämään myös sosiaaliturvaa ja matalasuhdanteet eivät muodostu niin syviksi. Julkishallinnon tehtävissä on pystyttävä ottamaan käyttöön nykyistä laajemmin työn tulokseen perustuva palkitseminen yksityisen sektorin tavoin. Suomi pärjää luovuudella, ahkeruudella ja osaamisella. Tuottavuutta parannetaan erityisesti panostamalla tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyky perustuu pitkälti hyvään koulutukseen ja siihen, että kaikilla on siihen tasavertaiset mahdollisuudet. Siksi koulutuksesta ja tutkimuksesta leikkaaminen on yleensä lyhytnäköistä. Vastakkainasettelu työnantajan ja työntekijän välillä on menneisyyttä, molemmat tarvitsevat toisiaan ja molempien osapuolten tulee pitää huolta toistensa elinvoimasta. 

Kannattavat yritykset ovat avainasemassa, kun mietitään tulevaisuuden hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. Yritysverotuksen tulee tähdätä yhtiöiden vakavaraisuuden parantamiseen ja kannattavan yritystoiminnan kasvattamiseen. Pienten ja keskisuurten yritysten pärjääminen kaikkialla Suomessa on tärkeää, mutta yritysten keskikokoa on myös aktiivisin toimin pyrittävä kasvattamaan nykyisestä, sillä se edesauttaa vaurauden syntymistä ja kestävää kasvua. Yhteiskunnan kannattaa auttaa kannattavia yrityksiä pääsemään haastavien aikojen yli esimerkiksi antamalla veroille maksuaikaa; se satsaus tulee yleensä maksetuksi monin verroin takaisin, kun ajat paranevat. Yritystoiminnan päättyminen konkurssiin ei saa aiheuttaa yrittäjähenkisten ihmisten joutumista pois pelistä kymmeniksi vuosiksi. Suomessa on yli 260 000 listaamatonta osakeyhtiötä, joista valtaosa on pieniä tai keskisuuria yrityksiä. Listaamattomien yritysten osinkoverotuksella tulee edelleen ohjata ja kannustaa omistajia näiden yritysten vakavaraisuuden parantamiseen. Yrittäjät eivät saa olla väliinputoajia sosiaaliturvan suhteen. 

Perhe on edelleen yhteiskunnan perussolu. Päätöksenteossa tulee huolehtia siitä, että yhteiskunnassa säilyy lapsimyönteinen ilmapiiri ja että lapsi nähdään tavoittelemisen arvoisena lahjana. Yhteiskunnan sivistyksen mittarina voidaan pitää myös sitä, miten se kohtelee syntymättömiä ja eri tavoin vammaisia lapsia. Huoltosuhteen huonontuminen edellyttää meiltä nyt myös rohkeita päätöksiä syntyvyyden parantamiseksi. Monilapsisten perheiden ansiotuloverotusta täytyy keventää ja ottaa käyttöön erilaisia perheverotuksen malleja. Hyvään lapsuuteen ja nuoruuteen ei vaadita ihmeitä, tavallinen ja turvallinen arki riittää. Yhteiskunnan tulee varata resursseja ennen kaikkea toimivan arjen ja perheiden hyvinvoinnin tukemiseen. Yhteiskunnan apua tarvitaan yhä enemmän myös vanhemmuuden vahvistamiseen. Yhteiskunnan ei tule ottaa liian suurta roolia perheiden sisäisissä käytännön järjestelyissä vaan luottaa niiden kykyyn löytää elämäntilanteisiinsa parhaiten sopivia ratkaisuja. Myös omien pienten lasten hoitaminen kotona tulee nähdä arvostettavana valintana ja satsauksena tulevaisuuteen, ei esimerkiksi työllisyysongelmana. 

Suomessa on noin 60 000 syrjäytynyttä nuorta huolimatta pitkään jatkuneista ponnisteluista nuorten syrjäytymisen estämiseksi. Syrjäytymisen jatkumoon ja perheiden ongelmiin täytyy pystyä puuttumaan riittävän ajoissa. Tämä edellyttää edelleen sinnikkäitä toimia arjen haltuunoton ohjauksessa ja nuorten työllistämisessä. Päihdeongelmaiset vanhemmat tulee saada hoidon piiriin jo ennen lapsen syntymää. Oppimispolun tulee sisältää riittävästi vaihtoehtoisia reittejä, jotta kaikki löytäisivät itselleen tavoittelemisen arvoisen päämäärän ja keinot sen saavuttamiseksi. Koulutuksen tulee pohjautua mahdollisuuksien tasa-arvon perustalle, mutta sen pitää nykyistä paremmin huomioida lasten ja nuorten erityispiirteet niin lahjakkuudessa kuin oppimisen haasteissakin. Yhteiskunnallisen keskustelun tulee ylläpitää luottavaista ja toiveikasta ilmapiiriä uhkakuvien maalailun sijaan, tuleville sukupolville tulee avata toiveikkaita näköaloja. 

Perheiden hyvinvointi käsittää myös elämän loppupään arvostamisen ja ylisukupolvisen huolehtimisen ketjun. Vanhustenhoitoon on kehitettävä uusi kansallinen malli, jossa yhteiskunta tukee seniorikansalaisten joustavaa hoitamista kotihoidossa, omaishoitajien avulla ja palvelukeskuksissa.

Tulevina vuosina energia tulee merkitsemään yhä enemmän valtaa. Vaikka Suomi on saavuttamassa energiaomavaraisuuden sähkön osalta, täytyy kotimaista energiatuotantoa edelleen lisätä siten, että myymme jatkossa yhä enemmän puhdasta energiaamme ulos. Pitkällä tähtäimellä energiaomavaraisuuden on pidettävä sisällään myös kotimaisesti tuotetut liikkumiseen tarvittavat polttoaineet. Suomalainen energia on maailmanlaajuisesti tarkasteltuna jo nyt hyvin puhdasta. Energiasektorilla on valtavat kasvunäkymät ja suomalainen yhteiskunta on ketterä testausalusta erilaisille vihreän siirtymän ratkaisuille, kunhan suhtaudumme niihin riittävän ennakkoluulottomasti. Suomen on oltava kansainvälinen suunnannäyttäjä energiateollisuudessa ja energian varastoimisessa. Tutkimuksessa ja tuotekehityksessä on panostettava erityisesti siihen, miten pystymme tuottamaan mahdollisimman päästötöntä energiaa; tällöin uusi energia-aikakausi ei näyttäydy kurjistuvana pihistelynä vaan maapallolle valmiiksi varastoituneen uusiutuvan energian mahdollistamana uuden, puhtaan ja oikeudenmukaisen vaurauden aikana. 

Laajassa maassa tuulivoimalla saadaan päivittäistä energiatarvetta päästöttömästi täydennettyä, vaikka sen osuus sähköntuotannosta on toistaiseksi vasta noin kymmenesosa.  Valtion tulee ottaa edelleen vahva rooli strategissa energiapäätöksissä, mutta jättää tekniset ratkaisut markkinatalouden ratkaistavaksi. Suomen on panostettava päästöttömästi tuotettavaan vetyyn ja sen varastoimiseen sekä siihen liittyvään teknologiaan. Kuudennen ydinvoimalan rakentamiseen valmistautumista tulee jatkaa. Kriittistä infrastruktuuria emme voi jatkossa enää myydä ylikansallisille yhtiöille. 

Turvallisuusympäristömme ja ilmasto ovat muutoksessa. Näiden ulkoisten uhkien vuoksi suomalaisessa yhteiskunnassa tulee yhä enemmän varautua omavaraisuuden ja huoltovarmuuden tason nostoon. Ruuantuotannossammekin vahvuuksia ovat ekologisuus ja eettisyys. Lähiruuan suosiminen on siksi yhä enemmän ekologinen ja sosiaalisesti kestävä valinta. Kriisinsietokykyämme vahvistaa myös se, että koko maa pidetään elinvoimaisena ja eri alueita ei aseteta keskenään erilaisiin asemiin. Vahva yhteys kotiseutuun ja terve suomalainen identiteetti nostavat maanpuolustustahtoa. Tulevina vuosikymmeninä osaavia käsiä tarvitaan yhä enemmän työperäisesti maahamme muuttavista. Muuttajien tunnetta siitä, että he ovat tasavertaisia ja tärkeitä yhteiskuntamme rakentajia, on vahvistettava.

Suomalainen yhteiskunta on rakentunut yhteisin päätöksin suunnitelmallisesti ja sen toimivuus perustuu pitkälti luottamukseen. Luottamuksen ilmapiirin vaaliminen on parasta sisäistä turvallisuutta edistävää työtä. Yhdessä tehtävien päätösten täytyy perustua faktoihin ja keskustelun on oltava asiallista. Tämä ei estä erilaisten arvojen ja aatteellisuuden näkymistä päätöksenteossa. Hyvinvoinnin, tasa-arvon ja ympäristön vaaliminen vaatii monesti epäitsekkäitä tekoja yhteiskunnan eri toimijoilta ja eri yhteisöjen sisällä. Länsimainen demokraattinen järjestelmä on monilta osin kriisiytymässä: hämmästyttävän iso osa kansalaisista kokee, ettei äänestämisellä voi vaikuttaa ja että päättäjiin ei voi luottaa. Kansalaisten luottamusta päätöksentekoon on vahvistettava. Se vahvistuu yhteistyöllä ja keskusteluyhteyden säilyttämisellä eri tahojen välillä sekä pyrkimyksellä päätöksissä mahdollisimman laajaan konsensukseen. 

Kansalaisten turvallisuudentunne on heikentynyt epidemian ja Euroopassa vallitsevan sotatilanteen vuoksi. Nato-prosessi on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miten riittävässä luottamuksen ilmapiirissä yleinen mielipide muodostui kohtuullisen yhtenäiseksi ja avasi päättäjille väylän jäsenhakemuksen jättämiseen. Ääriajattelu ei rakenna vastaavaa luottamuksen ilmapiiriä ja poliittisen keskustelun polarisoituminen vaikeuttaa asioihin keskittymistä ja niistä keskustelemista. Tutkittuun tietoon pohjautuva päätöksenteko ja luotettava tiedonvälitys ovat parasta puolustusta informaatiovaikuttamista vastaan. Suomalaisen yhteiskunnan menestystekijöitä ovat olleet tasa-arvo, yritteliäs elämänasenne ja luottamus poliittisiin instituutioihin; nämä ovat synnyttäneet maahamme vakaat olot ja kansalaisille tunteen siitä, että omalla ja yhdessä tekemisellä selvitään vaikeistakin ajoista. Näin tulee olla jatkossakin. 

Haasteista huolimatta maamme tulevaisuus on valoisa. Muuttuvassa toimintaympäristössä on tehtävä itsenäisiä, rohkeita ja kauas katsovia päätöksiä – rakennetaan yhdessä monien mahdollisuuksien Suomi.

Kuka olen?

Olen 45-vuotias yrittäjä, perheenisä ja arkkitehti Tuusulasta. Olen ehdolla Europarlamenttivaaleissa 2024 Keskustan ehdokkaana.

  •  

Koulutus ja työhistoria

  • Ylioppilas
    1997
  • Arkkitehti
    2004
  • Yrittäjä
    Cubesta Oy, Arkkitehtitoimisto Antti Heikkilä Oy, Castra Capital Oy
    2004

Lisäksi olen työurani alkuvaiheessa ollut suunnittelijana muutamassa arkkitehtitoimistossa sekä Tuusulan kunnan kaavoituksessa.

Luottamustoimet

  • Kaupunginvaltuutettu
    Järvenpää
    2012
    2022
  • Kaupunkikehityslautakunta
    Järvenpää vpj
    2017
    2021
  • Kuntakehityslautakunta
    Tuusula
    2022
  • KOY Järvenpään Terveystalon hallitus
    2012
    2017
  • Keskisen Uudenmaan Musiikkiopiston johtokunta
    2021
    2022
  • Lasten ja nuorten lautakunta
    Järvenpää
    2012
    2017
  • Kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja
    Tuusula
    2023

Lisäksi olen toiminut useiden asunto-osakeyhtiöiden hallituksissa ja puheenjohtajana sekä yleishyödyllisten yhdistysten luottamustehtävissä.

 

Harrastukset

  • Musiikki
    Kamari- ja yhtyemusiikki sekä säveltäminen
  • Rakentaminen ja remontointi
  • Kuvataiteet
  • Liikunta
    Lenkkeily, hiihto ja mailapelit
  • Kirjallisuus
  • Historia, matkailu ja kulttuuriperintö
Eduskuntavaalien 2023 Keskustan ehdokas Antti Heikkilä.